Hellurei ja hellät tunteet!
-Täällee tosi pitkästä aikaa blogimaailmaan palattuna-
On ollut kyllä niin kiireinen ja stressaava puoli vuotta täynnä kommervenkkejä, ylä- ja ala-mäki, että jäi blogittelu kokonaan sivuun... Okei ja myönnetään, että jäi se senkin takia, että innostus katosi, kun ei niitä lukijoita tullutkaan heti kasapäin niin alku oletus jotenkin oli. :D Mutta josko sitä nyt uudella innolla aloittaisi uudelleen blogittelun ja vähän enemmän siltäkin pohjalta, että onpa itselläni sitten käytetyt reseptit jossain koottuna.
Koko ajan sitä on tietenkin tullut leivottua ja ruokaa laitettua. Niin monta uutta reseptiä tullut testailtua, että ilolla odottelen, että pääsen ne teidän kanssa jakamaan!
Näin syksyn ratoksi voi aina ilman syytäkin leipaasta jotakin! On toi sade välistä niin maan masentava, että pieni pala jotain maukasta ei tee ollenkaan pahaa. Sitähän voi pitää, vaikka terveellisenä! Ainakin siinä mielessä, että palanen jotakin hyvää, kuten omppupiirakkaa, pelastaa masentumiselta ja tuo jostain vähän extra dopamiinia. Paremmaltahan tuollainen omppupiirakkakin tietty maistuu kaveriporukan ympäröimänä, kun saa jakaa omia tuotoksia muidenkin iloksi. Ei se ottaminen vaan antaminen ja jakaminen, tässäkin asiassa. ;) -Täällee tosi pitkästä aikaa blogimaailmaan palattuna-
On ollut kyllä niin kiireinen ja stressaava puoli vuotta täynnä kommervenkkejä, ylä- ja ala-mäki, että jäi blogittelu kokonaan sivuun... Okei ja myönnetään, että jäi se senkin takia, että innostus katosi, kun ei niitä lukijoita tullutkaan heti kasapäin niin alku oletus jotenkin oli. :D Mutta josko sitä nyt uudella innolla aloittaisi uudelleen blogittelun ja vähän enemmän siltäkin pohjalta, että onpa itselläni sitten käytetyt reseptit jossain koottuna.
Koko ajan sitä on tietenkin tullut leivottua ja ruokaa laitettua. Niin monta uutta reseptiä tullut testailtua, että ilolla odottelen, että pääsen ne teidän kanssa jakamaan!
No niin asiaan...
Sain taas jälleen kerran vanhempien omenapuusta herkkuja, joita odotellessa on taas koko kesä mennyt. Mulla on aina ollut vähän vaikeus löytää hyvää omenapiirakka reseptiä, joten tämä vois nyt olla potentiaalinen ehdokas. Tosin pakko myöntää, ettei tuotakaan ole maistettu vielä... Pakko jättää maistaminen huomiselle, kun silloin on vasta porukka koossa. :D Niin hyvältä tuo kyllä tuoksuu ja näyttää, että vaikea on pitää sokerihiiren siitä näpit erossa...
Tähän piirakkaan tarvitset:
200g margariinia
1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
0,75dl maitoa
1tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria (tai jos käytät vaniliinisokeria, lisää määrää)
4-5 omenoita, riippuen omenoiden koosta paljonko... Itselläni omenat olivat melkoisen pieniä, joten minulla meni varmaan 6-8
koristeluun kanelia ja sokeria
Ensimmäiseksi sulata margariini. Tässä kohtaa ajatuksissani kämmäsin ja kuumensin margariinia mikrossa vähän liiankin kauan... Lopputuloksena sain sitten siivota mikron.
Lisää sokeri margariinin joukkoon ja sekoita.
Lisää jauhot pienissä erissä, jotta taikina ei kuivu liikaa. Jos haluat voit tässä kohtaa ottaa jonkun verran taikinaa sivuun esim. kahvikuppiin. Taikinaa voi näin halutessaan lisätä lopuksi piirakan päälle. Itseltäni tämä jäi tällä kertaa tekemättä.
Seuraavaksi taikinaan sekoitetaan mukaan maito, muna sekä leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi. Taikina on tässä kohtaa melko vetelää eikä juuri pysy piirakkavuoan reunoilla, mutta ei myöskään ole litkua.
Kaada taikina voideltuun vuokaan.
Koska omenani olivat melko pikkuruisia, kuoriin ne vasta tässä vaiheessa estääkseni niiden tummumista.
Eli kuori omenat ja poista kodat. Voit halutessasi joko kuutioida omenat tai suikaloida, valinta on vapaa.
Asettele omenat tasaisesti taikinan päälle.
Lopusilausta vaille valmis uuniin! Ripottele omenien päälle kanelia, sokeria omenoiden happamuuden mukaan ( jos omenasi ovat kovin happamia, lisää enemmän sokeria) ja sivuun laitettu taikina.
Paistetaan uunin keskitasolla 200 astetta noin 30 minuuttia.
Taikinan kypsyyttä voit kokeilla esimerkiksi hammastikulla, jos raaka taikina jää tikkuun anna olla vielä hetkinen.
Syksyinen omppupiirakka on valmis!
Parhaimmillaan piirakka on hiukan jäähtyneenä ja vetäytyneenä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.
200g margariinia
1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
0,75dl maitoa
1tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria (tai jos käytät vaniliinisokeria, lisää määrää)
4-5 omenoita, riippuen omenoiden koosta paljonko... Itselläni omenat olivat melkoisen pieniä, joten minulla meni varmaan 6-8
koristeluun kanelia ja sokeria
Ensimmäiseksi sulata margariini. Tässä kohtaa ajatuksissani kämmäsin ja kuumensin margariinia mikrossa vähän liiankin kauan... Lopputuloksena sain sitten siivota mikron.
Lisää sokeri margariinin joukkoon ja sekoita.
Lisää jauhot pienissä erissä, jotta taikina ei kuivu liikaa. Jos haluat voit tässä kohtaa ottaa jonkun verran taikinaa sivuun esim. kahvikuppiin. Taikinaa voi näin halutessaan lisätä lopuksi piirakan päälle. Itseltäni tämä jäi tällä kertaa tekemättä.
Seuraavaksi taikinaan sekoitetaan mukaan maito, muna sekä leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi. Taikina on tässä kohtaa melko vetelää eikä juuri pysy piirakkavuoan reunoilla, mutta ei myöskään ole litkua.
Kaada taikina voideltuun vuokaan.
Koska omenani olivat melko pikkuruisia, kuoriin ne vasta tässä vaiheessa estääkseni niiden tummumista.
Eli kuori omenat ja poista kodat. Voit halutessasi joko kuutioida omenat tai suikaloida, valinta on vapaa.
Asettele omenat tasaisesti taikinan päälle.
Lopusilausta vaille valmis uuniin! Ripottele omenien päälle kanelia, sokeria omenoiden happamuuden mukaan ( jos omenasi ovat kovin happamia, lisää enemmän sokeria) ja sivuun laitettu taikina.
Paistetaan uunin keskitasolla 200 astetta noin 30 minuuttia.
Taikinan kypsyyttä voit kokeilla esimerkiksi hammastikulla, jos raaka taikina jää tikkuun anna olla vielä hetkinen.
Syksyinen omppupiirakka on valmis!
Parhaimmillaan piirakka on hiukan jäähtyneenä ja vetäytyneenä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.
Ihania herkuttelu hetkiä syysiltoihin!
Pakko loppuun vielä mainita, että tästä postauksesta vaihe-kuvat nyt jäivät, mutta niin jäävät varmaan jatkossakin... Jos joku haluaa, niin voin ne tietty palauttaa sitten. Tuntuu, että ruuanlaitosta vaan lähtee kaikki into ja mukavuus, kun koko ajan pitää huonolla kameralla olla ottamassa kuvia. Jatkossa tulen ottamaan kuvat varmaankin vaiheisiin ja vaiheista, jotka koen vaikeimpina ja kuvaa vaativina. :)
